perjantai 27. marraskuuta 2015

10. Ponit ajossa

Eilen näin taas ponit "tosihommissa" eli kärryjä vetämässä. Niiden edistymistä on hieno katsella. Elli etenee tasaisen varmasti kuten sen oletetaankin. Piipa ottaa hieman pienempiä edistymisen askeleita, mutta sen kanssa mennäänkin nyt päivä ja viikko kerrallaan.

Kuvista muuten tuli todella rakeisia. ISO-arvo taisi olla automaatilla ja jostain syystä se laittoi ISO-arvoksi 3200. En saanut jälkikäsittelylläkään näistä oikein minkäänlaisia, joten kuvia on nyt vähän vähemmän, sen verran että näistä nyt näkee ponit...

Elli pääsi tällä kerralla jo kentälle! Siltä löytyy kaasu, jarru ja rattikin, tosin Ellillä on vielä aika paljon omia mielipiteitä esimerkiksi suunnan suhteen. Kyllä se siitä, ohjasajossakin se kyseenalaisti asiaa hetken aikaa ja hakeutui porttia tai Piipaa kohti, mutta rutiinilla se lähtee sujumaan. Elli kyllä ymmärtää kääntävät avut, portin vetovoima on vain välillä niin suuri...








Pipa menee edelleen kahden taluttajan tuella. Tällä kerralla se ravasi jo taluttajien kanssa ja sai yhden sellaisen "loikin tasajalkaa joka suuntaan", hyvin Piipamaisen "kohtauksen". Ei siitä oikein ota selvää mikä sillä hetkellä on sen mielestä hankalasti. Nyt tuo tuli ravin aikana, katsoin että olisiko ollut pienen montun jälkeen joten reaktio saattoi olla siitä, mutta en jotenkin usko siltikään. Se on erikoinen poni. Luultavasti ajohommien kanssa käy samoin kuin ohjasajonkin ja ihan yhtäkkiä se vaan kulkee kuin ihmisen mieli. Piipa on toisaalta ollut kaikessa myös sellainen, että kun se joku "naksahdus" sen päässä käy sinne oikeaan suuntaan ja se alkaa kulkea hyvin, se kulkee hyvin sitten koko ajan. Sillä ei tule mitään ns. hairahduksia. Ellillä taas on kujeita enemmän, toisaalta sen nuori ikäkin vaikuttaa.




Ponit jäävät vielä opetukseen, Piipan pitäisi olla hyvin ainakin kahden ihmisen ajettavissa, mieluiten niin että sen kanssa pärjäisi yksinkin... Mutta menemme viikko kerrallaan. Pohdimme myös tässä kuinka nopeasti laitetaan ponit pariin. Mietimme, voisiko parissa Piipankin ongelmat raueta, kun se saa Ellistä tukea vai käykö niin, että mennäänkin takapakkia... Harmi kyllä, ettei osata ennustaa! Pakko vain mennä fiiliksen mukaan. Kunhan nyt Piipa alkaisi toimia edes vähän paremmin niin varmaan aletaan ainakin ohjasajaa niitä parina.

tiistai 24. marraskuuta 2015

9. Ensimmäinen kunnon talvipäivä

Tänään oli todellakin mielestäni ensimmäinen tämän vuoden oikea talvipäivä! Pakkasta oli ainakin täällä meillä aamulla -10'C ja vielä aamupäivälläkin -5'C joten sai pukea jo päälleen vähän enemmän kuin aikaisempina päivinä. Lähdinkin todella iloisin mielin moikkaamaan minimammutteja, jotka viettivät vapaapäivää tänään ja pääsivät pienelle metsäkävelylle narun päähän. Tänään olisi saanut kyllä todella kauniita kuvia, mutta ponien kuvaaminen ja niiden piteleminen oli aika haastavaa joten ihan niin kivoja poseerauksia ei tänään tippunut. Mutta jotain kuitenkin. :)











Nyt kun ponit ovat tallilla, jossa pääsee tutustumaan myös maratonesteisiin, täytyy yrittää käyttää kaikki aika siellä hyödyksi! Silta oli Piipan mielestä hieman jännittävä, mutta ihan hienosti siitä suoriuduttiin ja käveltiin kopisevaa, natisevaa siltaa edes takaisin. Samoin lumen alla olleet esteiden johteet ja muurin palaset olivat vähän hirvittäviä. Maratonesteiden tolpat ja nauhat ei niinkään... Harmi, ettei vesiesteeseen päästä enää tutustumaan, mutta keväällä sitten!

Kävimme ponien kanssa katsomassa myös vaunuja, jotka tulevat niiden mukaan kotiin vähäksi aikaa. Saamme lainaan parivaunut jolla pääsemme aloittamaan harjoitukset ponien kanssa!




Lopuksi suuntasimme vielä maneesiin ja tällä kerralla poneilta löytyi vähän enemmän paukkuja, tuli sieltä jopa pukkejakin! Alla videota näiden rallitteluista. :)



Kerrottakoon vielä, että tämä viikko tulee olemaan aika hiljaista blogirintamalla, koska valmistelen blogin joulukalenteria! Se valmistuu kovaa vauhtia ja silti hirvittää, saanko loppukuun luukkuja täytettyä... Kääk!

lauantai 21. marraskuuta 2015

8. Dami, valjakkohevonen

Viime postauksessa esittelin teille puoliveri-ruuna Damin. Postauksen kuvat olivat, kuten kirjoitin, kuukauden takaa. Mitä viimeisen kuukauden aikana on Damin kanssa saatu aikaan?

- Dami on vetänyt irtoaisoja, välittämättä niistä tuon taivaallista.
- Damin omistaja on ohjasajanut poitsua kentällä, pyörössä ja maastossa.
- Ohjasajossa on ollut mukana useampia kertoja myös kärryt, joita on joku ihminen vetänyt Damin edessä, takana, sivulla. Tämä siksi, että Dami tottuu siihen, että kärryt tulevat mukana ja pitävät myös ääntä.

Eilen kävin pitkästä aikaa Damin luona ja lyhyen irtojuoksutuksen jälkeen suuntasimme kentälle ensimmäistä kertaa ajovaljaiden kera.







Kentällä ohjasajoin Damia sekä ympyrällä, että takaa, nyt ohjat selustimen ohjasrenkaista joista ne menisivät sittenkin, kun kärryt ovat perässä. Eipä tuo ollut Damille ollenkaan sen ihmeellisempi asia, ainoastaan puolta vaihtaessa tuli ongelmaksi oma lyhyyteni ja Dami hieman närkästyi siitä, kun ohjat jäivät jumiin mäkivyöhön (reaktio tästä oli pysähtyminen ja sellainen katse jonka olisin ehkä voinut kuvitella kertovan: "Voisitko nyt kerätä itses.").






Ohjasajon jälkeen suuntasimme valjastuskatokselle ja ei muuta kuin kärryt perään. Valjaat eivät ole täydelliset etenkään liikkeelle lähtöä ajatellen, koska aisat tulevat vähän liian ylös, mutta tähän alkutreeniin ne ovat ihan välttävät. Dami lepuutti takajalkaansa koko sen ajan, kun se sai seistä paikallaan.

Kolistelin hieman kärryjä Damin takana, nostin ja laskin niitä jotta se tottuu siihen tunteeseen mikä tulee selustimen kautta sen selkään ja kylkin kärryjen liikkuessa. Damin mielestä tämä oli ihan ok. Sen jälkeen otin hyvän otteen kärryistä ja lähdin siirtämään niitä sivusuunnassa niin, että aisa otti toiselta puolelta Damia kylkeen kiinni. Tässä tuli ensimmäinen lievä jännittymisen vaihe, mutta varsinaista pelkoa aisaa kohtaa se ei ollut koska Dami ei lähtenyt pois päin vaan ennemminkin painoi vastaan. Kun Dami siirsi aisan paineesta takaosaansa pois aisalta, se sai kehuja ja pidettiin pieni hengähdystauko. Tätä toistettiin niin monta kertaa, että aisan tarvitsi vain koskettaa Damin takapäätä ja Dami siirtyi heti "pois tieltä". On tarpeellista opettaa kaikille tulevaisuuden ajohevosille, että aisaan ei voi nojata.


Tätä vaihetta toistetaan sen verran aikaa kuin tarpeelliseksi koetaan, mutta ei nyt muutamaa kertaa enempää ja omistaja pystyy tekemään näitä toistoja Damin kanssa ilman minuakin. Harkitsen vielä, pitäisikö irtoaisojen kanssa ohjasajaa muutamia kertoja ennen kuin lähdetään kärryjen kanssa liikkeelle, mutta mahdollista on myös se, että Damikin lähtee tässä vaiheessa jatkamaan harjoituksia muualle. Olisi niin hyvä pitää tämä alun treeni niin intensiivisenä kuin mahdollista, jotta eteneminen olisi tasaista ja vähän nopeampaakin. Tätä jäämme vielä pohdiskelemaan omistajan kanssa ja katsotaan mihin lopulta päädytään!

perjantai 20. marraskuuta 2015

7. Tässä on Dami


Esittelen teille nyt myös Damin. Kuvat ovat kuukauden takaa, kun oli vielä ihania aurinkoisia syyskelejä...

Etsiskelin "Hevosmarkkinat Pirkanmaa" -facebook-sivulla itselleni kaudelle 2016 ajettavaa hevosta tai ponia. Kerroin mahdollisesti voivani myös opettaa (kiltin, hyvätapaisen) nuoren hevosen ajolle ja tehdä näin ollen itse itselleni kisakumppanin valjakkoradoille, mikäli valmista, ajettua hevosta ei löydy. Silloin Damin omistaja otti minuun yhteyttä.

Hän kertoi olevansa kiinnostunut valjakkoajosta ja että hänellä on hienoliikkeinen iso puoliveriruuna jonka haluaisi ajoon a. ihan treenin kannalta, tukemaan ratsastusta ja/tai b. kilpailuihin asti. Itse vedin tässä kohtaa jo henkisesti vähän liinoja kiinni, etenkin kun kuulin Damin olevan 7v ja 175cm (nyt kun olen sen nähnyt livenä, sanoisin, että AINAKIN 175cm!). Osaisinko opettaa valtavan kokoisen, jo aikuisen ikäisen hevosen ajolle? Ponin kanssa jotenkin tuntee pärjäävänsä paljon helpommin vaikka jotain tapahtuisikin. Mitä jos lähes 180cm hevonen säikähtää kärryt perässään ja ryntää tiehensä?


Nyt kun olen käynyt Damia ohjasajamassa joitakin kertoja, ymmärrän yhden asian. Tai sanotaan, että muistin sen taas, asia sinsänsä on ihan tuttua. Eli. On hevonen pieni tai iso, nuori tai vanha, kaikki tehdään aivan yhtä tarkasti ja perusteellisesti. Vaikka Damin tilalla ajettavana olisi 130cm, 3v poni, tehtäisiin yhtä asiaa aina niin monta kertaa, että se menee ns. pomminvarmasti. Dami on ollut todella vastaanottavainen ja luottavainen kaikkeen. Ehkä ikä jopa tuo varmuutta tekemiseen ja luottamusta ihmiseen? Ehkä ikä on Damin kohdalla jopa hyvästä? Se on jo vähän fiksumpi ja rauhallisempi kuin ehkä nuoremmat kaverinsa ja se tuntuu ottavan kaikki asiat hyvin tarkkaan reaktionsa miettien ja jotenkin niin... viisaasti! Sen ilmekin on tietyllä tapaa niin viisas ja harkitsevainen, mitä tahansa olemme tehneetkin.




Damin omistaja on ohjasajanut Damia minun käyntien välissä, myös maastossa ja aika nopeasti Damille laitettiin myös irtoaisat. Molemmille puolille. Vertaan aika paljon viimeksi opettamaani hevoseen, jonka kanssa aisat opeteltiin yksitellen ja kertoja kului todella monta per aisa ja sitten todella monta kahden aisan kanssa. Dami heilautti vähän korvaansa, kun ulkopuolen aisa osui sitä kaarteessa takajalkaan. Siinä ne reaktiot.


Damin kanssa edetään juuri niin nopeasti kuin se hevosen käytöksestä päätellen on järkevää. Tarvittaessa otetaan vaikka vähän takapakkiakin. Damin omistaja jatkaa Damin ohjasajoa ja kärryihin totuttamista vetämällä kärryjä hevosen perässä, edessä ja sivussa, niin että Dami tottuu siihen että ne tulevat mukana ja ääntävät esimerkiksi töyssyissä. On mielestäni tärkeää, että homma toimii nyt ennen kärryjen laittoa muuallakin kuin kentällä, vaikka alussa ajot siellä tehdäänkin. Täytyy myös miettiä, missä meidän lopullinen treenipaikka tulee olemaan, koska Damin koolla ja sen askeleen pituudella pitäisi kentällä olla jonkin verran kokoa, että se on turvallista, järkevää ja hevoselle mieleistä.


Aika näyttää tuleeko Damista kilpahevosta valjakkokentille vai tullaanko sillä köpöttelemään maastossa omaksi iloksi, mutta vahva tunne on siitä, että talveen mennessä sillä pystyy jo ajamaan... Tänään sillä oli itse asiassa jo kärryt perässä, mutta siitä seuraavassa postauksessa lisää!

torstai 19. marraskuuta 2015

6. Ponit kärryjen edessä

Varoitus, nyt on luvassa paljon kuvia! Pääsin nimittäin eilen näkemään vihdoin kummatkin pikkupirpanat ajossa, jee! Kyllä tuli hyvä mieli. Piipasta ei saatu ajokuvia, koska olin vielä kolmantena ihmisenä auttamassa ja tukemassa Piipan kulkua, mutta eiköhän sekin pian pysty toimimaan hienosti yhdellä taluttajalla ja sitten saadaan vähän kuvamateriaaliakin. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Tälläiset kaksi sateenkaarenväristä ponia oli vastassa. Ne on kyllä näky näiden iloisten loimiensa kanssa muuten aika harmaassa maisemassa!


 

"Tuu ny jo!"
Ensin kumpikin poni pääsi harjattavaksi ja taas tuli vähän kurahäntiä selvitettyä. Ponien harjaaminen on kyllä jotenkin aivan käsittämättömän terapeuttista! Molemmat on tunkemassa koko ajan syliin ja hamuavat takin helmaa ja syövät kengännauhoja ja ovat kaikin puolin niin seurankipeitä tyyppejä... Ihana oli kyykistellä ja pusutella niiden pehmeitä turpia. Jep, täällä puhuu yksi aivan poneihin hurahtanut tyyppi!

Piipa oli sitten ensimmäisenä vuorossa lähdössä töihin. Se valjastettiin valjastuskatoksella, laitettiin kärryt perään ja sitten vain kahden taluttajan rohkaisemana liikkeelle. Piipa tosin tuumasi ensin, että ei lähdetä sittenkään mihinkään, mutta pienen rohkaisun kera päästiin liikkeelle. Piipa on alkuunsa kovin jännittynyt, mutta noin parinkymmenen metrin päästä se rentoutuu jo hyvin. Alussa sitä ei pysty myöskään ohjalla kontrolloimaan juuri tuon jännityksen takia, vaan ensin mennään ihan täysin taluttajien avustuksella. Heti kun poni rentoutuu, pystyy sitä myöskin ohjalla kääntämään ja pidättämään ihan normaalisti. Vielä on siis työtä siinä, että poni lähtisi alusta asti liikkeelle rennosti ja luottavaisesti, mutta se kaipaa nyt vain rutiinia, rutiinia ja rutiinia...





Ellin kanssa kaikki sujuu kuten arveltiinkin, eli aika helposti. Se edistyy nopealla tahdilla ja kulkee jo todella rentona. Sillä oli ensin yksi taluttaja, mutta aika nopeasti taluttajakin hyppäsi kärryjen kyytiin ja yhden kierroksen menivät myös ravilla. Ei vaikuta olevan mitään ongelmaa ja uskoisin, että Ellin kanssa tulee olemaan aika helppoa ihan kaikki... Toivottavasti se siirtää osan rohkeudestaan ja luottavaisuudestaan sitten pariin laittaessa Piipalle?











Tälläistä kuuluu siis poneille! On niin hienoa nähdä niiden edistyvän. Mammona-tallin väelle kyllä pisteet ainakin minulta, erinomaista hevosenlukua ja taitoa reagoida kaikkeen oikein ja oikea-aikaisesti.

Tänään kävin myös moikkaamassa Damia, jonka esittelen teille seuraavassa postauksessa...