68. Tuotetestissä Chia de Gracia, kotimainen kanerva

Huhtikuun lopulla ponien kanssa alettiin treenaamaan uudestaan niin sanotusti alusta alkaen, kun ne alkoivat käydä levottomiksi vaunun eteen laitettaessa. Samaan aikaan niille alettiin myös syöttämän kanervaa, jonka saimme Playsson.net -tiimin yhteistyökumppanilta, Chia de Gracialta. Kanervan kuvaus kuulosti siihen hetkeen juuri siltä, mitä me poneille etsimme:

"Kanerva puhdistaa hevosen maksaa, munuaisia ja virtsateitä sekä vahvistaa yleiskuntoa. Kanerva toimii hyvin myös ripulin sekä iho-ongelmien hoidossa sekä reuma- ja kihtityyppisten nivelvaivojen sekä kipujen tukihoidossa. Kanervalla on rauhoittava ominaisuus, joten se soveltuu liian virkeille ja levottomille hevosille mielialan tasaamiseen. Voidaan käyttää myös ripulin hoitoon. Kanerva lisää virtsaamistarvetta, joten riittävä veden saanti on tärkeää.

Kanerva ei sovi tiineille tammoille. Kilpailtaessa suositellaan 4 vrk varoaikaa.
Ei lisä- tai säilöntäaineita."

Etenkin tuo rauhoittava ominaisuus oli se, joka herätti kiinnostuksen. Ponit olivat syöneet jo kuurin magnesiumia samaan "vaivaan" eli hieman rauhattomaan olemukseen, joten kanerva aloitettiin aika lailla magnesiumkuurin perään. Tässä kohtaa olisi ollut ehkä syytä pitää tauko näiden välissä, jotta vaikutuksesta olisi voinut olla hieman varmempi.

Ponit söivät kanervaa kuukauden ajan. Annostukseksi Chia de Gracia kertoo 500kg hevoselle 2 rkl / 0,5dl / päivä joten ponit saivat tästä puolikkaan annoksen eli 1 rkl päivässä.

Huomioita kuukauden ajalta:

- Kanerva maistui hyvin kummallekin.

- Virtsaamistarve ei lisääntynyt tai ainakaan vettä ei poneilla kulunut yhtään enempää. Koska ne ovat ämpärijuotolla myös karsinassa, tätä pystyi hyvin tarkkailemaan.

- Vatsantoiminta ei muuttunut mitenkään eli lanta oli ihan normaalia, hyvä asia siis tämä.

- Piipa rauhoittui kuukauden aikana huomattavasti, Elli jonkin verran. Kanervan syötön loputtua Piipan käytös jatkui yhtä rauhallisena edelleen, Elli kävi hieman rauhattomaksi.

Tässä kohtaa on tietenkin hankala määritellä mikä lopulta johtuu mistä. Ponien kanssa alettiin ylipäätään kiinnittää huomiota rauhalliseen mielialaan kaikissa tilanteissa. Viikottainen irtojuoksutus jätettiin pois, koska ponit kävivät aina sen jälkeen hieman kierroksilla. Itse asiassa juoksutus ylipäätään jäi pois ja kaikki sellainen eteenpäin vaatiminen, kun tarve oli saada ponit hitaammiksi. Reaktiivisuutta kun niiltä löytyy, ei sitä ole vaikeaa kaivaa sitten esille sitten, kun sitä tarvitaan.

Lisäksi taustalla oli myös kuuri magnesiumia. Toisaalta Elli alkoi taas hieman rauhattomammaksi juuri kanervan lopettamisen jälkeen. Onko kyse hankalasta kasvuvaiheesta tai vaikka 4-vuotiskauden "murkkuiästä" joka ei kokemukseni mukaan ole mitään urbaania legendaa vaan täyttä totta?

Lopputulos mielestämme on se, että Piipaan kanerva tuskin vaikutti, sen tämän hetkinen rauhallisuus luultavimmin juontaa juurensa aikuistumisesta, erilaisesta "työskentelymoodista". Se ei reagoinut kanervan lopetukseen mitenkään vaan jatkoi työskentelyä yhtä rauhallisin mielin. Se on kuin löytänyt uudenlaisen henkisen tasapainon ja seesteisen asenteen elämän. Sitähän ei voi tietää, auttoiko kanerva tuon asenteen löytymiseen, nopeuttiko muutosta tms. Ellin kanssa taas ei voi olla ihan varma siitä mikä lopulta on ollut sen vaste kanervaan, koska kanervan syönnin aikana se oli kyllä rauhallisempi ja syötön loputtua taas hieman rauhattomampi, joten sen kanssa tehdään vielä niin, että kanervaa jatketaan muutaman viikon ajan ja katsotaan tapahtuuko sen olemuksessa ja käytöksessä mitään. Siitä voi olla kuitenkin varma, että ainakaan kanerva ei poneille hallaa tehnyt millään tavalla.

67. Kapinoiva gladiaattori

Meitä Facebookissa seuraavat ovatkin jo saaneet uutisen: tiimi on vahvistunut yhden ponin verran!

Welsh B-ruuna "Parta" (voi apua, toivottavasti tälle muodostuu joku muu lempinimi tai parka saa kantaa tuota viehättävää nimeä koko loppuelämänsä) saapui Suomen rajojen ulkopuolelta viikko sitten. Aika paljon jännitti sekä minua että ponien (shettiskaksikon ja nykyään myös tämän Parta-ponin) omistajaa, kun ponia emme olleet koskaan livenä nähneet, ainoastaan videolta. Mutta ne videot olikin kyllä kierrätetty analysoitavana monen eri ammattilaisen silmien alla ja niiden perusteella uskalsi ostopäätöksen lopulta tehdä.

Parta on valjakkoajon osalta konkari, se on kilpaillut KV-tasolla ja kopistakin astui uuteen tarhaansa "maailman miehen" elkein, rauhallisesti paikkoja tutkien ja lopulta syömään siirtyen. Se on hyvin sopeutuvaisen oloinen, toki kiltin ja nöyrän ponin pään sisällä varmasti myllertää tällä hetkellä, kun paikka ja ihmiset ovat vielä outoja. Mutta se on otettu jo työhön rauhallisessa tahdissa, toisiimme tutustuen.

Heidi Sinda tuli suorittamaan ensimmäisen testiajon ja samalla sovittamaan valjaat ja vaunut ponille. Niin pääsivät myös vaunut ensimmäistä kertaa käyttöön! 

Parta osoitti olevansa hyvin tyypillinen welsh-poni: herkkä, nöyrä, ahkera ja reaktioissaan hyvin nopea. Alkuun se tuntui hieman kyttäävän kentän laitoja, mutta kun se alkoi keskittyä, se keskittyi täysillä. Sille on nyt vielä vähän vaikeaa luottaa kunnolla kuskin käteen ja kuolaimeen ja tulla tasaiselle tuntumalle, mutta tuntuman ja rentouden löytäessään se on todella pehmeä ja mukava ajaa.

Vasen kierros on toistaiseksi hieman hankalampi ja Parta työntyy helposti lapa edellä kaarteeseen ja karkaa ulko-ohjalta. Se on tehnyt pienten lasten ratsastustunteja ja ehkä sen jäljiltä vähän ruosteessa. Hieman vino se on kauttaaltaan, mutta hiljalleen se varmasti saadaan suoraksi.

Itsekin olen jo pari kertaa Partan vaunuille päässyt ja sen kanssa voisi körötellä tuntitolkulla kenttää ympäri. Etenkin silloin kun se tulee tuntumalle ja rentoutuu, se on todella mukava ja voi itsekin vain rentoutua ja hymyillä. Ponilla ei ole vielä kenkiä, joten olemme pysytelleet vielä kentän aitojen sisäpuolella, mutta pian toivottavasti päästään kokeilemaan sen maastovarmuus. Pitäisi olla autojen ja muiden tiellä kulkevien kestävä, maastovarma poni, mutta varuiksi meille varmasti lähtee mukaan joku vetohevonen ratsain, on sitten joku johon Parta voi tukeutua jos menee liian jännittäväksi.

Aika hyvä peruskunto sillä tuntuu olevan, joten kyllä tässä on katseltu kisakalenteria taas vähän enemmän tosissaan ja tähtäin on ihan ensimmäiseksi neljän viikon päähän Riihimäen kisoihin, jotka ovat yksipäiväiset ja sisältävät vain koulun ja tarkkuuden. Ehkä pääsemme tänä vuonna kokeilemaan jo kolmepäiväistäkin kilpailua, Loimaalla olisi sopivasti elokuun lopussa. Sinne olisi aikaa treenatakin...

Lisäksi Partalla tulee olemaan todella tärkeä tehtävä: kunhan saadaan selville sen maastovarmuus, se pääsee viemään Piipaa ja Elliä maastoon. Kiva saada poneja narun päähän peräponiksi ja vähän pois omalta kentältä, laajentuu taas niidenkin maailmankatsomus hieman. Shettispari on nyt saanut olla vähän vähemmällä työllä, kun olemme viimeisen viikon keskittyneet siihen, että uuden ponin kanssa päästään vauhtiin. Shettistytötkin otetaan taas työhön, kunhan Parta on saatu liikkumaan aktiivisesti. Tytöille ehkä tekee ihan hyvää tässä kohtaa hieman huokaista. Piipa alkaa olla aika lähellä sitä hetkeä, että sille voi laittaa kärryt perään. Ellin kanssa mietiskellään, olisiko sille paikallaan pidempikin tauko. Se tuntuu olevan ehkä aika hankalassa kasvuvaiheessa tällä hetkellä. Mutta tytöt etenevät omaa vauhtiaan, ilman kiirettä.

66. Kisamatkalla Champion

Kaikkien postauksen kuvien © Kiia Kuokka!

Viime viikon lauantaina koitti Kisamatkalla Champion joka ainakin meidän tapauksessamme tavallaan "aloitti kesän" näin ponien kanssa reissaamisen puolesta. Tulossa on vielä virallisia Hippoksen näyttelyitä, valjakkotouhuja sun muita, mutta nyt päästiin pakkaamaan ensimmäistä kertaa mukaan retkituolit auringon toivossa ja siinä uskossa, että päivän kestäessä pitkään pääsemme ne myös korkkaamaan.

Paikan päällä saimmekin aika nopeasti purkaa ponit kopista ja suunnata kohti kehän reunaa. Kaksikko pysyi oikein rauhallisena niin kauan, kunnes koitti toisen vuoro astella kehään. Olin itse Ellin narun jatkona kehässä ja ponien omistaja hoiti Piipan esittämisen.

Piipallahan ei ollut mitään ongelmaa siinä, että Elli lähti kauemmas, mutta Elli koki sen todella kovana paikkana. Minä olen sille vielä vähän vieraampi kuitenkin ja nyt piti jättää siskokin kauemmas... Aikamoista hyörimistä se oli, mutta kyllä Elli kehässä malttoi myös hetkittäin seistä ja arvostelusta päätellen se näytti myös askellajit ihan mallikkaasti. Itse tuumasin ravia esittäessä, että aikamoista kipittämistä, mutta papereissa luki kuitenkin ravin olevan shetlanninponille kohtalaisen suuriliikkeistä joten ei se varmaankaan ihan pelkäksi tepsutteluksi mennyt. Silti uskon, että Elliltä olisi tullut parempaakin liikettä, jos se olisi ollut hieman rennompi. Elli sai paristaan sinisen nauhan.

Ellin jälkeen oli pian Piipan vuoro ja Piipahan käyttäytyi kehässä kuten aikuisen ponin kuuluukin. Seisoi ja esitti askellajit hienosti. Piipa jopa pysyi sitä rauhallisempana mitä kauemmas me Ellin kansa menimme. Ja hyvä olikin mennä, koska Elli hirnui ja steppasi koko sen ajan, minkä Piipa oli kehässä. Annetaan se Ellille anteeksi, se on vielä vähän vauva, kun taas Piipa on puolen vuoden aikana aikuistunut ja "seesteytynyt" todella paljon.

Piipa sai paristaan punaisen nauhan ja sitten odoteltiinkin hetki, että päästiin takaisin kehään. Tässä välissä kävin vaihtamassa Ellille suitset, koska ajattelin, että se voisi yhdistää kuolaimen työntekoon ja keskittyä enemmän.

Sinisten nauhan saaneiden kehä oli ensin ja Ellin kanssa suuntasimme siis kehään, Piipan tullessa nyt hieman lähemmäs kehää, jotta Ellin ei tarvitse kokea olevansa ihan yksin. Lopulta siinä pyöriessä alkoi käyntikin löytyä ja ravikin oli ihan mallikasta. Neljän ponin jäädessä kehään tiesin, että palkinnoille päästään ja Elli palkittiinkin sinisten 2. sijalle. Saimme hienon ruusukkeen ja pokaalin kotiin viemisiksi.

Punaisen nauhan saaneiden kehään asteli sitten Piipa ja me siirryimme Ellin kanssa kauemmas kehästä. Piipa jäi myös viimeisten palkittavien kanssa kävelemään kehää ympäri ja lopulta myös se palkittiin 2. sijalle! Jälleen hienon ruusukkeen ja pokaalin kera.

Joten kaksi 2. sijaa lähti meille. Elli oli ilmoitettu myös nuorten luokkaan, mutta ilma oli hieman kurja eikä houkutellut viettämään piknikiä kopin vierellä. Lisäksi olimme ajatelleet alunperin, että joudumme väkisinkin olemaan loppuun asti (jokin meidän oma väärinkäsitys, että sinisten/punaisten nauhdan saaneiden kehät olisivat ennen BIS-kehää...) joten tavallaan tieto siitä, että nyt jääminen oli vapaaehtoista sai varmaan meidät kaikki vähän "ikävöimään kotiin" joten ilmoitimme, että Elli jää luokasta pois, pakkasimme ponit koppiin ja suuntasimme kotia kohti.

Järjestäjille kyllä todella suuri kiitos, kaikki toimi ihan loistavasti. Kuulutukset kuuluivat hyvin koppialueellekin, näyttely sujui jopa aikataulua hieman nopeammin joka ei ainakaan meitä haitannut, palkinnot olivat todella hienot ja muutenkin kaikki oli selkeää, ihmiset ystävällisiä ja kaikki ainakin mielestäni loppuun asti mietitty. Ehdottomasti haluan ottaa tämän uusiksi, mikäli samanlainen tapahtuma vielä järjestetään :)

Ihanaa juhannusta kaikille, järvellä varovaisesti eikä saa polttaa näppejään grilliin! Me treenaamme viikonlopun läpi Sparta-ponin kanssa, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa... ;)