tiistai 26. heinäkuuta 2016

75. Hyvin menneet ensimmäiset kisat

Minun ja Spartan ensimmäiset yhteiset kilpailut olivat viime sunnuntaina Riihimäellä. Kisa käytiin 1-tasolla ja yksipäiväinen kilpailu sisälsi koulu- ja tarkkuusosuudet.

Pohdiskelin kovasti ennen kisoja luokkavalintaa. Mennäkkö tuttu ja turvallinen helppo C, jossa tehtävät itsessään ovat helppoja ja ennen kaikkea ne tulisivat aika hyvillä väleillä (ei liian nopeasti peräkkäin) ja pystyisin näin ollen keskittymään ponin rentouteen ja hyvään fiilikseen vai valitako hieman vieraampi ohjelma helppo B, jossa tehtävää on paljon enemmän. Valitsin lopulta C:n ja suurin syy valintaan oli se, että aika B:n opetteluun tuntui liian lyheltä. Lisäksi emme ole vielä treenanneet esimerkiksi peruuttamista vaunujen kanssa. Heidi sitä on kertaalleen Spartan kanssa jo koittanut ja kyllähän poni peruuttaa, mutta todella vinosti ja selättömänä joten 3m peruuttaminen on tällä hetkellä aika kohtuuton pyyntö ponille. Tokihan liikkeet voi esittää tietoisesti "huonosti/vajaina" mutta kivahan niitä olisi vähän ensin treenatakin.

Viimeiset treenit Urjalassa oli samalla ainoa kerta, kun pääsin ajamaan ohjelmaa "kisakokoisella" kentällä ja fiilis oli valmennuksen jälkeen todella hyvä. Poni kulkee tasaisesti hyvässä tempossa ja ainoastaan siirtymisissä on vielä paljon korjattavaa - niin askellajista toiseen kuin askellajin sisällä. Sparta jännittyy vielä kovasti etenkin ravista käyntiin siirtyessä ja temponlisäystä pyytäessä. Sillä ei myöskään ole voimaa kantaa itsensä läpi siirtymisen. Mutta tiesin jo etukäteen tuon treenin perusteella, että voimme saada hyvät pisteet pääty-ympyröistä ja nelikaarisesta sekä käyntilävistäjästä ja niillä pisteillä voin paikkailla siirtymisistä mahdollisesti saatavat huonommat pisteet.

Heidin kanssa myös keskustelimme verryttelyajasta ja olimme samaa mieltä siitä, että Sparta tarvitsee kunnon verkan ennen suoritusta. 45min verkka-aikaa sisältäen alku- ja välikäynnit ei ole ollenkaan liikaa sille, koska se rentoutuu kunnolla vasta noin puolen tunnin ajon jälkeen.

Sunnuntaina lähdimme siis matkaan. Kaikki oli pakattu ja puunattu jo edellisenä iltana joten kisa-aamuna saimme laittaa vain ponin kyytiin ja lähteä tien päälle. Sparta on kyllä hyvä matkustaja, se söi noin puolet matkasta ja torkkui loppuajan. Kisapaikalla lähdin itse ilmoittautumaan ja kävelemään tarkkuusrataa (tarkkuuteen tuli mennä heti kouluradan suorituksen jälkeen) ja ihana groomimme Sanni ja ponin omistaja jäivät purkamaan ponia ja vaunuja kopista.

Ilma oli kyllä aika trooppinen jo aamusta. Kuuman kostea. Lämpö on ihan ok, mutta kun siihen lisätään kosteus niin alkaa olla jo hieman sellainen fiilis, että voisi mielummin hypätä bikineissä järveen kuin laittaa pitkähihaista takkia päälle ja kypärää päähän... Joka tapauksessa fiilis oli hyvä, etenkin tarkkuusrataa kävellessä varmuus kasvoi - rata oli todella kiva. Etenkin näin ensimmäiseksi tarkkuusradaksi oli mukavaa, että tiet olivat laajoja vaikka pari kaarretta olikin haastavia 20m leveällä alueella, pari porttia tuli aika nopeasti kulman jälkeen. Tiesin kuitenkin, että siihen saisi sujuvan radan aikaiseksi.

Olimme kisapaikalla vähän ajoissa, mutta ennalta laaditun aikataulumme mukaisesti valjastimme ponin ja lähdimme kohti verkkakenttää. Harmiksi kyllä alkukäynnit jäivät vähän lyhyiksi, koska paarmat hyökkäsivät todella nopeasti poniparan kimppuun ja oli pakko alkaa ravailla niitä karkuun. Sparta kyttäili vähän verryttelykentän vieressä, aidan takana olevaa tarkkuusrataa ja jännittyi hieman sen kohdalla - kai se luuli, että kohta baanaillaan! Noh, hyvin sen sai siihen "koulumoodiin" lopulta ensin ja sitten radalle lähtiessä alkoi jo vähän tuntua siltä, että Spartasta oli trooppisen kelin vuoksi se pieni terävyys kadossa ja tilalla vähän löysähkö poni. Mutta mielummin tässä kohtaa vaikka vähän löysä ja rento kuin jännittynyt ja sinkoileva.



Rata lähti hyvin käyntiin suoralla ponilla ja suoralla linjalla, mutta pysähdys tuli vinoon. Ensimmäinen ympyrä oli sujuva, samoin puolirataleikkaa. Toinen ympyrä samoin vallan hyvä. Temponlisäys jännittynyt ja kiireinen. Pysähdys jännittyneesti. Käynti oli hyvää ja rentoa. Nelikaarinen oli alun temporikkoa (jonkin kummallisen säikähdyksen vuoksi) lukuunottamatta hyvä ja tasainen. Temponlisäys jälleen jännittynyt. Kaarre lopputervehdykseen hyvä, mutta pysähdys vinoon. Sparta myös sai tuomarin naurahtamaan, kun se tervehti tomerasti kumartamalla sekä alku- että lopputervehdyksessä :D Katsokaa vaikka videolta, voiko olla sattumaa?!



Nyt en tarkalleen muista mitä pisteitä kaikista kohdista saimme, koska jätin pöytäkirjan tallille, mutta seiskat tulivat ainakin toisesta ympyrästä, "puolirataleikkaasta" ja käynnistä. Nelikaarisesta saimme 6,5 ja muuten rivi oli aika tasaista kutosta. Mainintana hieno poni, rentoutta lisää. Tuloksena 59vp (joka on noin 63%).






Suojitimme ponin heti kouluradan jälkeen ja lähdimme ravaillen kohti tarkkuuskenttää. Vaunumittaus suoritettiin siinä tulessamme verryttelyyn ja ajelin rennosti muutaman portin läpi, mutta juurikaan en kokenut tarpeelliseksi verrytellä ponia enää paljonkaan ennen itse suoritusta. Ei muuta kuin tuomaria tervehtimään ja matkaan. Ja Spartahan kulki kuin juna. Maiskautin sille pari kertaa ja se kiihdytti tempoa, pidätin ennen tiukempia kaarteita ja se tuli takaisin, taas maiskautin ja poni lisäsi vauhtia... Sitten vain välissä kääntelin porteille. Jos jotain haluaisin parantaa jatkon kannalta niin poni ei oikein ollut minkäänlaisella tuntumalla vaan kulki radan täysin selättömänä ja pois tuntumalta joka hankaloitti toki esimerkiksi suoristamista kaarteen jälkeen. Mutta näillä helpoilla radoilla se ei tuonut vielä liikaa ongelmia ja suoritimme radan aikaan 1,56,92 ja ilman virhepisteitä.







Tarkkuuden jälkeen menimme koulukentän lähelle odottelemaan palkintojenjakoa. Oletin tässä kohtaa, että kyllä me tarkkuudessa ainakin sijoille pääsimme. Enpä olisi osannut arvata, että paitsi että voitimme tarkkuuden, voitimme myös kouluosuuden!

Pääsimme siis palkintojenjakoon tuplavoittajana. Kyllä lämmitti mieltä ravata kenttää ympäri jonon ensimmäisenä :) Toki takanamme tuli toinen tuplavoittaja, Anne Friis hienolla Friisin Kultapiskulla. UrHulaiset siis menestyivät, kun Annekin voitti omat luokkansa.


Koulupöytäkirjaa lukiessa on kyllä ihan selvää, että parannettavaa on vielä ja paljonkin. Mutta halu edetä on kova, joten muutaman viikon päästä Loimaalla starttaamme ensimmäisen kokonaiskilpailumme helppo B -luokassa. Kääk! Ihan ei tuo kyseinen ohjelma joka kisassa ajetaan lukeudu lempiohjelmiini, siinä on temponlisäysten sijasta lisätty ravi jota me ei kyllä vielä olla oikein esitetty, lisäksi se peruutus, mutta... Ei auta muuta kuin treenata ja lähteä yrittämään! Niin tai näin, odotamme innolla muutaman päivän telttailua ja ajan viettämistä muiden lajin harrastajien kanssa.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

74. Ratsuponi Sparta

Jo Spartan tullessa minulla ja sen omistajalla oli tiedossa, että sillä on ratsastettu. Tasosta toki ei voitu olla varmoja, kuulemma se oli tehnyt lasten tunteja ja myös hypännyt jonkin verran ihan kisoissa asti, mutta esimerkiksi mitään ratsastusvideota siitä ei ollut näytillä. Kyse kuitenkin oli valjakkoponista, joten sen ratsastuksellisella tasolla ei niinkään ollut merkitystä. Lähinnä ajatus oli, että kiva jos pystyy lapsille voi antaa vähän talutusratsastusta sen kanssa. Tai että mukavaa, jos pystyy tarjoamaan ponille vaihtelevaa liikutusta.

Viime viikonloppuna ystäväni Saila tuli sitten käymään ja kokeilemaan ponia. Itse en sattuneesta syystä nyt selkään mene ollenkaan enkä enää ole sen kokoinenkaan, että viitsisin Spartan toistaiseksi lihaksettomaan selkään itseäni kammeta. Vähän alkaa olla "babybellyä" ja se näkyy jo vaa'assakin... Saila oli onneksi innokas hyppäämään kyytiin ja hieman ratsastamaan ponia läpi.

Varusteet hieman vaativat fiksaamista, kun koko tallista ei löytynyt ponikokoista huopaa ja suitsetkin on lainasuitset, mutta nyt kun ponin ratsastuksellisesta tasosta ja käytöksestä on saatu varmistus niin voi hiljalleen alkaa hankkimaan myös tähän lajiin varustusta...




Sailan sanoin poni vaikutti todella kiltilta ja nöyrältä ja siltä se näyttikin. Se puksutteli menemään hyvää ravia, parempaa kuin vaunujen edessä ja sekin on yksi syy siihen miksi olisi mukavaa, että sen saisi nyt liikkeelle ratsainkin pari kertaa viikossa. Yksinkertaisesti kun voimaa ei ole, niin paljon helpompi sen on liikkua ilman yli 100 kiloisia vaunuja (+ kuski ja groomi) perässään.

Poni nosti laukat kumpaankin suuntaan, hieman voimatonta se oli ratsainkin mutta selvästi nähtävissä myös ilman vaunuja, että laukka vasempaan oli vahvempi verrattuna oikeaan.




Kaunishan se on kuin karamelli! Melkein alkoi harmittaa, etten ole nyt itse ponimitoissa, mutta onneksi tuon ponin kanssa on vaunuillakin niin mukavaa.

Saila lupasi käydä jonkin aikaa kerran viikossa ratsastamassa ponia läpi, mikä on todella hieno asia, koska ratsain saa tällä hetkellä paremmin korjattua esimerkiksi sen suoruutta. Tietyt asiat ovat vain helpompi tehdä, kun on olemassa muitakin apuja kuin pelkät ohjat... Mehän vielä siis treenaamme sitä, että piiskalla voi pyytää muutakin kuin eteenpäin joten ajoittain on vielä haasteellista pyytää piiskan avulla esimerkiksi siirtymiset suoraan, poni kun heittää niissä helposti oikealle.

Toivomme myös Spartan omistajan kanssa, että Spartalle löytyisi joku sopivankokoinen ratsastaja käymään pari kertaa viikossa. Valmentautua ja kisatakin saisi, valjakkokisoja kun on vuodessa kuitenkin vain alle 10 (mukaan lukien 1-tason yhden päivän kilpailut) niin vuoden aikana ehtii hyvin käydä jokuset koulu- tai estekilpailutkin...

Tällä viikolla treenataan kuitenkin enimmäkseen ajaen, aika rennosti kouluohjelmaa läpi ajellen ja siirtymisiä treenaten, pidetään ajokerrat aika lyhyinä eikä ajeta ponia joka päivä ihan hikeen. Yksi valmennuspäivä toivottavasti mahtuu tähän viikkoon, heinätyöt hieman sotkevat aikatauluja mutta hienoa että kelit sallivat niidenkin teon nyt. Sunnuntaina on sitten kisat joten niitä kohti mennään innokkaasti ja päämäärätietoisesti.

Meidän Facebook-sivustolla on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Horse Comfort Premium fleeceviltin! Käy katsomassa :)

lauantai 16. heinäkuuta 2016

73. Miten aloittaa valjakkoajo?

Minulta kysytään usein mikä on paras keino aloittaa valjakkoajo. Osalla kysyjistä on oma hevonen tai poni jonka kanssa haluaisi aloittaa uuden lajin, osalla taas ei omaa hevosta ole mutta laji kiinnostaa kovasti. Ajattelinkin kirjoitella muutamia vinkkejä joita olen kysyjillekin jakanut.


Minulla on oma hevonen jota ei ole ajo-opetettu, mutta jolla haluaisin valjakkoajon aloittaa.

Suosittelen kaikille ammattilaisen käyttämistä. Olen itse työskennellyt ammattilaisten kanssa ja nuorten hevosten opetuksessa on monta eri vaihetta ja todella monta kohtaa, jossa voidaan mennä todella pahasti pieleen. Asioiden tekeminen alusta asti huolellisesti palkitsee lopussa, huonojen kokemusten tuomien traumojen korjaaminen on monesti todella vaikeaa - joskus jopa mahdotonta.

Kiertäviä opettajia ei juurikaan ole. Lähiseudun ammattilaisia voi toki kysyä, mutta harvalla on aikaa kiertää tallilta toiselle. On siis varauduttava siihen, että hevonen on vietävä ajo-opetukseen muualle.

Elli ammattilaisen opissa uransa alkutaipaleella

Ajo-opetuksen aikana omistajakin saa opastusta ja aina ennen hevosen kotiin lähettämistä on kaikkien osapuolten oltava varma siitä, että omistaja pärjää. Kannattaa kuunnella ajo-opettajaa tarkasti, jos hän on sitä mieltä ettei hevonen ole vielä valmis lähtemään kotiin, kyse tuskin on rahastamisesta vaan yksinkertaisesti siitä, että vielä siinä kohtaa on olemassa takapakkien mahdollisuuksia. Jos ottaa hevosen kesken opetuksen kotiin ja tekee sitten virheen, ei välttämättä tilannetta saa enää kukaan ammattilainen korjattua. Kun vaunujen kanssa tapahtuu jotain, on tilanteessa paljon enemmän vaaroja kuin esimerkiksi siinä, että ratsastaja putoaa hevosen selästä. Siksi kannattaa antaa ajo-opetukselle tarpeeksi aikaa. Se palkitsee lopussa.

Listaan tässä Suomessa toimivia ajo-opettajia joihin voi ottaa yhteyttä. Linkit vievät valjakko.netin sivuille. Valjakko.nettiä kannattaa muutenkin lueskella ja tutustua lajiin ylipäätään etukäteen kunnolla.

Etelä-Suomi
Sanna Tirkkonen

Uusimaa
Ben Simonsén
Fredrik von Schantz ja Charlotta Turku

Pirkanmaa
Heidi Sinda
Vilesar (myös muualla kysynnän mukaan)

Pohjois-Savo
Laukanmäki ay

Keski-Pohjanmaa
Stall Ax / Leena Jokinen (shetlanninponit ja muut pienet ponit)

Varsinais-Suomi
Epäselvää on tarjoavatko seuraavat paikat/henkilöt enää hevosille ajo-opetusta (valjakkopuolella):
Ypäjän Hevosopisto
Tove-Maria Holmasto
Tanja Lundsten

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minulla on ajokoulutettu hevonen, mutta valjakkoajo on meille vierasta.

Hakeudu ehdottomasti jonnekin valmennukseen! Aloittaa voi esimerkiksi valjakkoleiriltä jota tarjoavat ainakin Heidi Sinda Urjalassa (Facebookissa Hessi-talli voi seurata tulevia leirejä ja muita tapahtumia) ja Valmennuskeskus Loimihaka Loimaalla. Lisäksi ylläolevasta ajo-opetusta tarjoavien ihmisten listasta saatat löytää myös itsellesi valmentajan. Osa käy kotona, osan luokse täytyy olla valmis matkustamaan. 

Hyvä valmentaja on kultaakin kalliimpi! Kuvassa shettistammat valmentajamme Tonnie Cazemierin tarkkaavaisen katseen alla.

Käy katsomassa kisoja, keskustele valjakkoväen kanssa. Valjakkoihmiset ovat kokemukseni mukaan lämmintä ja vastaanottavaista porukkaa jonka sisään on helppo päästä. Uudet ihmiset vastaanotetaan ilolla pienen lajimme pariin.

Tarjoudu toimihenkilöksi kilpailuihin! Kilpailut ovat paras keino verkostoitua ja toimihenkilönä pääset näkemään kisoja suoraan sieltä keskeltä tapahtumia. Lisäksi sinulle opetetaan kilpailusääntöjä. Vaikka et olisikaan innostunut kilpailemisesta, saat kisoissa hyvän käsityksen lajista ja ihmisistä. Verkostoituminen, se verkostoituminen...!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minulla ei ole omaa hevosta, mutta haluaisin kovasti päästä valjakkoajon pariin.

Rohkeasti ajotunneille ja leireille! Ilman omaakin hevosta tämä on mahdollista ainakin Hessi-tallilla ja Loimihaassa. Ja edelleen, verkostoidu! Osallistu tapahtumiin, kilpailuihin, tarjoudu toimihenkilöksi... Voit vaikka ilmoittaa Facebookissa Valjakkoajo-palstalla tarjoutuvasi groomiksi kilpailuihin! Groomeista on aina pulaa ja groomina pääset näkemään mitä laji todellisuudessa on sitten, kun sitä tehdään "täysillä". Jännitys, ilot, pettymykset, mukavat illanvietot... Lisäksi tulet huomaamaan miten tiivis koko lajia harrastava porukka on. Jokainen auttaa toisiaan. Jokainen keskittyy omaan kilpailusuoritukseensa ja suorituksen jälkeen kannustaa muita kilpailijoita.

Itse hain kokemusta kilpailuista ensin groomin paikalta. Kuvassa Hessin Nöpi ja Marko Särmäharju.

Loppujen lopuksi se kuuluisa verkostoituminen on varmasti se joka auttaa ketä tahansa valjakkoajoon tutustumisessa ja lajin sisälle pääsemisessä. Voit löytää itsellesi valmentajan, ajettavan ja/tai groomattavan hevosen, hevosellesi ajokouluttajan... Olet vain aktiivinen ja avaat suusi oikealla hetkellä :) Aktiivisuutta arvostetaan ja esimerkiksi toimihenkilöitä pidetään lajissamme suuressa arvossa, koska ilman toimihenkilöitä ei kukaan meistä kilpailevista kuskeista pääsisi kilpailemisesta nauttimaan. Samoin kuin groomeja pidetään mielellään kuin kukkaa kämmenellä, koska groomi tekee kilpailuissa ison työn paitsi hevosen hoitamisessa, myös kuskin tsemppaamisessa. Savijärven kilpailuissakin suurimmat suosionosoitukset sai groomi joka esti vaunujen kaatumisen yhdellä esteellä. Moni muisti myös kommentoida asiaa jälkikäteen, myös kuski kiitteli groomiaan tilanteesta moneen kertaan ja monessa eri yhteydessä. Joten neuvoni on, että osoita innokkuutesi ja ota yhteyttä seuroihin tai talleihin jotka ovat lajissa aktiivisia ja kerro, että olet valmis opettelemaan ja auttamaan. Pian saatat löytää itsesi vaunuilta kuskin paikalta jännittämässä omaa suoritustasi... Kokemusta on ;)

Ensimmäiset kilpailut kuskin paikalla, Hessin Nöpi sekä ihana groomimme Sanni Karonen :)

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

72. Kisavalmistautumista

Ensimmäinen kilpailu Spartan kanssa lähestyy... Kyseessä siis 24.7 Riihimäellä järjestettävä 1-tason kilpailu jossa tarkkuu- ja kouluosuus. Tosin ilmoittauduttuhan me ei vielä olla, mutta aikomus on... Kun saisi vain luokat päätettyä!

Kyllä voikin olla vaikeaa miettiä mitä ohjelmaa haluaa ajaa ja mihin asioihin haluaa panostaa. Ajaako helpompaa ohjelmaa jossa jo siinäkin meillä on kyllä tekemistä, mutta pääsee radalle ja sieltä pois ehkä vähän rennommin mielin ja stressaamatta liikoja. Vai ajaako vaikeampaa ohjelmaa, joka meidän olisi hyvä oppia koska sitä tullaan varmasti tahkomaan, jossa on haastetta ja paljon tehtävää, mutta jonka oppimiseen tarvitsisi ehkä hieman enemmän aikaa?


Ponihan kulkee, siitä ei ole kyse. Sillä on kilpailtu KV-tasolla. Sen kanssa on silti huimasti työtä etenkin koulupuolella. Se on vino ja huonossa tasapainossa sekä lihasköyhä. Se, että se on joskus kilpaillut KV-tasolla, ei automaattisesti siis tarkoita sitä ettäkö se olisi sillä tasolla juuri nyt. Se jännittyessään heittää selän pois ja turvan ilmaan eikä vastaanota kunnolla apuja. Rentoutuessaan se kulkee kivasti ja pyöreällä selällä, mutta hieman ponnettomasti. Temponlisäykset sillä ovat vasta alkaneet löytyä, siirtymiset askellajista toiseen ovat hankalia ja suunnanvaihto helpommasta eli oikeasta kierroksesta vaikeampaan eli vasempaan ovat haasteellisia ja tasapaino heittää helposti.



Ehkä se, että kyseessä on kansainvälisillä areenoilla kilpaillut poni saa ajattelemaan, että nyt pitäisi kurkotella tähtiä. Mutta eihän se niin ole. Poni ei ole sen tasoinen nyt ja ennen kaikkea me emme ole valjakkona sillä tasolla.

Arvon siis helpon C:n ja helpon B:n väliltä. Mielestäni suurin ero näissä ohjelmissa on myös hyvin selkeä ero: B:ssä tulee tehtävät paljon nopeammin toistensa perään ja siinä on tehtävää enemmän. Kummassakin ohjelmassa on nelikaarinen kiemuraura. Kummassakin ohjelmassa on temponlisäys. C:ssä on 40m pääty-ympyrät ja B:ssä 20m voltit. Kummassakin ohjelmassa esitetään pysähdys jonka jälkeen jatketaan käyntiä kuolaintuntumalla. B:ssä on meille vielä haasteellinen peruutus keskihalkaisijalla. Poni toki peruuttaa, mutta täysin ilman tasapainoa ja kun se on jo niin vino muutenkin niin ei se peruutuskaan vain suoraan mene... Ok, se on vain yksi kohta ohjelmasta eikä siis ole este kyseisen ohjelman ajamiselle. Mutta lähinnä mietityttää tuo, että tehtävät tulevat niin nopeasti toistensa jälkeen.



Tässä loppuu aikakin kesken. Ajokerrat ennen kisaa ovat laskettavissa melkein yhden käden sormilla. Pääsemme yhden kerran ajamaan rataa oikeankokoiselle kentälle. Kotikentällä on hankala hahmottaa kuinka isot kaaret nelikaariseen tulee, mistä pisteistä 20m voltit kulkevat, entä 40m ympyrät... Joten pakkokin on päästä kokeilemaan koulurataa isolle kentälle, ettei kisoissa tule asiat itselle yllätyksenä.

En myöskään ole ehkä paras opettelemaan kouluratoja etenkään, jos en pääse ajamaan niitä uudestaan ja uudestaan läpi ja painamaan mieleeni jokaisen kohdan ja pisteen missä asiat tapahtuvat.



Melkein olen kyllä jo päättänyt, että Riihimäellä ajetaan helppo C. Koska ne ovat ensimmäiset kisamme, koska haluan mennä radalle rennolla mielellä ja pyrkiä pitämään poninkin rentona ja koska... Noh, koska sen ohjelman ehtii tässä lyhyessä ajassa opetella paremmin, kun siinä on sen verran vähemmän tehtäviä. Riihimäen kisan jälkeen on sitten paremmin selvillä varmasti se, mitä luokkaa ajamme Loimaan kisassa.

Tarkkuus ei tule olemaan ongelma, mutta valitsen tarkkuusluokalle saman vaatimustason kuin koululuokallekin. Eli mikäli ajetaan helppo C koululuokka, ajetaan sama tarkkuus jne. Helpossa C:ssä tarkkuus on +40cm eli porttien leveys on 40cm leveämpi kuin vaunujemme leveys. Vaunujen leveys on 125cm jolloin portit ovat 165cm. Helpossa B:ssä tarkkuus on sitten +30cm, ei paha sekään. Tarkkuudessa meille haasteita tuottaa eteneminen ravissa, koska näissä helpoissa luokissa laukkaaminen ei ole sallittua. Lisäksi kääntyminen. Sparta kääntyy oikealle todella nopeasti, jopa niin nopeasti että saa olla tarkkana kääntämisen kanssa ettei "keilata" koko rataa siihen suuntaan. Vasemmalle taas kääntyminen on hitaampaa ja hankalampaa.



Niin tai näin, tässä on vielä muutama päivä aikaa pähkäillä ja päättää mitä me starttaamme, mutta joka tapauksessa on niin ihanaa päästä kisoihin!

Tänään olimme Heidi Sindan treeneissä Urjalassa ja Heidi ajoi ponia läpi. Ottivat jopa laukkaa! Pienen harkitsemisen jälkeen Sparta nosti hienosti pyynnöstä laukat kumpaankin suuntaan. Kovin etupainoinen se on laukassa etenkin oikealle, vasemmalle hieman paremmin takajaloillaan, mutta voimaa tarvitsee paljon. Eli vaativat luokat saavat odottaa ainakin sitä, että poni löytää takajalkansa ;) (kuskin ominaisuuksistahan ei puhuta, pöh!)

Vielä pari treeniä saadaan toivottavasti Heidin kanssa aikaiseksi, mutta ensi viikon sunnuntai on täällä nopeammin kuin huomaammekaan...

Sunnuntaina shetlanninponitammat suuntaavat rotunäyttelyyn Ikaalisiin! Niidenkin kanssa tulee siis edes jotain touhuttua tässä ajohommien ollessa vähän jäissä, kun keskitytään treenaamaan Spartaa kisoihin...




Nämä ihanat kuvat otti muuten Siiri Kaskinen samalla, kun kävi kuvailemassa Spartasta rakenne- ja juoksutuskuvat :) En jaksa kuin ihastella näitä <3

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

71. Savijärvi Top Driving CAI2*

Lähdimme Piipan, Ellin ja Spartan omistajan kanssa lauantaina turisteiksi Savijärvelle, missä vuorossa oli kansainvälisen valjakkoajokilpailun maratonosuus. Siinä suorituksia katsellessa tuli kamala kaipuu radoille ja hirmuinen harmitus siitä, että kisakausi alkaa olla jo ohi. Mutta sitä suuremmalla syyllä kaikki panostus tuleviin Riihimäen ja Loimaan kisoihin!

Savijärvellä oli kyllä kaikki niin hienosti suunniteltu. Yleisöllä oli oma, ns. suljettu alue jolta löytyi penkkejä, buffa ja bajamajat ja alueelta näki yhtä vaille kaikki esteet. Näin yleisö ei joutunut missään vaiheessa seikkailemaan siellä radalla olevien hevosten seassa matkalla vessoille tai ruokaa hakemaan. Yleisöä olikin reilusti paikalla mikä oli todella mukavaa, koska tämä pieni lajimme ei valitettavasti vielä useinkaan kerää paikalle suuria massoja ihastelemaan valjakoita. Nyt ilmassa oli KV-kisan tuntua jo senkin puolesta, että taputukset ja kannustukset raikuivat pitkältä.

Pidemmittä puheitta ajattelin kuvista parhaimmiston jakaa täällä blogissa, pääsette tekin ihastelemaan valjakoiden menoa. :)