Emmi


Olen 26-vuotias hevos- ja koiraharrastaja, alanvaihtaja-opiskelija, perheenäiti, vaimo... Siinähän sitä jo onkin titteliä toisensa perään! Elämääni rikastuttaa alle vuoden ikäinen poikani, 6-vuotias tyttäreni, 5-vuotias labarodinnoutaja-uros ja tietenkin rakas mieheni, jonka kanssa astuimme avioliiton satamaan 2015 kesällä.

Hevosharrastukseni alkoi 6-vuotiaana Siikajoella Kastellin Ratsutilalla. Maisa Ketola onkin ehkä yksi niistä henkilöistä, joiden voisin sanoa vaikuttaneen eniten siihen, että olen edelleen tiiviisti hevosmaailmassa mukana ja halukas oppimaan koko ajan lisää.

Muutettuamme Vesilahdelle harrastus muuttui hieman. Kävin tunneilla hetken aikaa Hovin Ratsutilalla, mutta pian löysin itseni milloin minkäkin hevosen selästä. Sain ensimmäisen/ensimmäiset vuokrahevoseni, pääsin valmentautumaan, sain enemmän vastuuta... Hovin ori Ziroco oli hevonen, jonka kanssa opin ehkäpä eniten nimenomaan vastuusta, hevosen valmentamisesta ja siitä mitä kaikkea siihen liittyy pelkän ratsastuksen lisäksi (monipuolinen liikunta, ruokinta jne). Ziroco palkittiin Sahyn orichampionina vuosi sen jälkeen, kun aloitin sen kanssa joten sain silloin ensimmäisen kerran oikeasti kiitosta työstäni.

Ziroco vanhoilla päivillään. :)
En tämän jälkeen oikeastaan ratsastuskoulun tunneilla olekaan viihtynyt. Muutaman vuokrahevosen jälkeen totesin, että pääsen kyllä ratsastamaan ilman maksuakin nuorilla hevosilla. Kun tulosta alkoi nuorten hevosten kanssa syntyä, tulikin kyselyä josko auttaisin maksua vastaan parin nuoren satulaanlaitossa ja ratsukoulutuksen alkuvaiheissa.

Tässä välissä lähdin vuodeksi Australiaan vaihto-oppilaaksi. Vaikka kyse ei ollutkaan mistään "hevosmatkasta", asuin osan ajasta laukka- ja kenttähevosia kasvattavalla tallilla - ja sen osan ajan minkä asuin muualla, kuljin kuitenkin päivittäin tallille. Se oli ihan erilainen maailma kuin mihin olin tottunut, 2v täysiveriset laitettiin satulaan ja parin viikon päästä radalle, vaikkakin "meillä" hevosta ei pidetty vain bisneksen välikappaleena vaan mikäli nuori ei selvästi ollut radalle valmis, se sai olla vielä kesän laitumella. Suurin osa kuitenkin oli tarpeeksi valmiita. Australiassa pääsin myös kilpailemaan paljon este-, koulu- ja kenttäratsastuksessa kuin myös show-kilpailuissa.

Vinney, hevonen jolla kilpailin kenttäratsastuksessa Australiassa. Tässä vähän leiriläisille maastoesteitä näyttämässä... :)
Pikkusiskolleni Sannille ostettiin pieni angloarabi-tamma Pinewood Salem Alekum. Sannille sattuneen tapaturman johdosta "Sissi" tuli minulle, tarkoitus oli laittaa tamma myyntiin ja pitää se liikkeessä siihen asti, että siitä on saatu kaupat tehtyä. Toisin kävi, kun sain oppisopimuspaikan Hessi-tallilta ja aloin opiskella ratsastuksenohjaajaksi ja luonnollisestikin tarvitsin hevosen opintoihini.

Siirryimme siis Sissin kanssa Hessille, josta sain suurimman opin nuoren hevosen kouluttamisesta. Hessi-tallilla minulle opetettiin valjakkoajon salat ja kuinka valmistellaan nuori hevonen kärryjen eteen. Kahden vuoden aikana tulikin valjastettua, ohjasajettua ja ajettua aikas monta hevosta. Hessilläkin keskityin silti enimmäkseen ratsuihin ja niiden kouluttamiseen. Pääasiallinen työni Hessillä oli kuitenkin ratsastuksen opettaminen - olinhan töissä ohjaajaopiskelijana. Työt ja opinnot loppuivat saatuni kuulla olevani raskaana ja tällöin laitoimme myös Sissin uudestaan myyntiin. Se oli nyt edennyt kanssani heA re 110cm tasolle.

Sissi, entinen koko perheemme hevonen
Lapsen synnyttyä aloin taas harkita paluuta hevosen selkään. Paluu oli haastava, lapsi syntyi sektiolla ja vatsalihakset eivät olleet palautuneet vielä aivan täysin, mutta hiljalleen sain kuntoutettua itseni siihen kuntoon, että tarjosin jälleen valmennus- ja ratsutusapua. Tällöin Hessi-tallilta Heidi otti yhteyttä ja kertoi, että muutama nuori olisi ratsastajaa vailla. Niin palasin sitten vuosien jälkeen takaisin Hessille ja tutustuin 4v sh-ori Hessin Nöpiin. En välttämättä ihastunut Nöpiin aivan ensi silmäykseltä - se oli iso ja kohlo, vähän kömpelökin. Mutta opin tykkäämään siitä kerta kerralta enemmän ja lopulta teinkin orin kanssa töitä 1,5v ajan. Tänä aikana se kantakirjattiin Ta-suunnalle ja se edistyi niistä perusasiat (käynti, ravi, laukka, kaasu ja jarru siis löytyivät) osaavasta putesta heB re 90cm (valmennuksissa 110cm ratoja) ratsuksi. Nöpillä kilpailin myös aluetasolla valjakkoajossa.

Yritin siipiäni myös yrittäjänä ja vaikka hevosia oli ratsutettavana kuukaudessa 5-7, en pystynyt pitämään hintojani sillä tasolla että sillä työllä olisi kaikkien kulujen jälkeen myöskin elänyt. Hauskaahan se oli ja tapasin paljon ihania ihmisiä tuon yrittäjyyteni aikana.

Hessin Nöpin kanssa esiintymässä Tampereen Hevosmessuilla
Nyt olen päässyt taas takaisin valjakkoajon pariin löydettyäni ihanan yhteistyökumppanin (joka on lajista nykyään kovasti myös innostunut) ja hänen poninsa. Tavoitteet ovat korkealla, katsotaan kuinka pitkälle yhteistyöllä päästään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti